Kaiken maailman starbuksien ja muiden kansainvälisten kahvimafioiden vallattua alaa on mielestäni syytä pohtia, pitäisikö vastapainoksi ja suomalaisen kahvikulttuurin säilömiseksi tulevien polvien iloksi ja turistien päiviteltäväksi kehittää kotimainen kahvilaketju, joka vaalii aitoa suomalaista kahvikulttuuria. ”Ei mulle tartte keittää Oy” tai joku sen sellanen joka jo kertoo välittömästi, mistä puljussa on kyse. Astut ovesta ja myyjä huutaa MOI KEITÄNKÖ KAHAVIT johon vastaat toki että ei sulle tarvii erikseen keittää ja istut pöytään odottamaan koska kaikille on selvää että totta kai sulle pitää keittää. Kun se on valmista niin myyjä huikkaa että TÄÄLÄ OLIS, johon sinun ei kuulu korvaasi lotkauttaa. Pari minuuttia myöhemmin hän ilmoittaa että OTAHAN ENNENKU JÄÄHTYY mutta on tärkeää ettet lankea siihen ansaan vaan jatkat kursailua. Kun sellainen aika vielä vierähtää josta keskieurooppalainen pyörtyisi, myyjä ilmoittaa että OTATSIE PALANPAINIKETTA SEN KANS mikä on merkki että tilaus on valmis, joten sanot että et tarvii mitään erityistä, ja sitten menet ja maksat sen juhlamokan ja sen pullan tai korpun jonka äskeisellä kursailulla siis tilasit. Sitten otat siitä vielä sokeripalan huulien väliin, ja ei muuta kuin korppu tassille ja pöytään istumaan. No, kahvihan on tässä vaiheessa parisataa-asteista. Siksi kuuluu ensimmäisenä pistää korppu kahvikuppiin ja kaataa puolet kahvista tassille, sitten ryystät sen tassilla olevan kahvin sokeripalan läpi mahtavalla ruplatuksella. Kun se on hoideltu, on korppukin vettynyt jo syömäkelpoiseen koostumukseen, joten lussutat sitä samalla kun ryystät nyt jäähtynyttä kupissa olevaa kahvia. Jälkkäriksi siellä pohjalla on mujua. Kun olet hoidellut kaiken siirrät astioita vähän eteenpäin että myyjä näkee sinun olevan valmis, sitten hän piipahtaa takahuoneessa sen verran että saat häipyä vähin äänin ja hän voi rauhassa putsata sotkusi ilman että kenenkään tarvii mitään turhanpäiväisiä väkisin lörpötellä siinä.